Matka italiaan

Joo elikkä kysyin markuselta myös luvan että saan kertoa italian matkasta,koska olihan se hänelle suuri ja tunteikas matka.

Markus oli siis noin 2 vuotias kun hän oli viimeksi nähnyt oman isän.

Kun tulin markuksen elämään aloimme puhua isästään josta hänellä ei ollut muistikuvaa,mutta hänen uusi vaimonsa oli ottanut yhteyttä facebookissa nyt kun markus oli jo aikuinen ja kertoi markuksen isästä.Markus ei ollut koskaan vastannut heille mitään ,mutta kun aloimme asiasta puhumaan päätin että voin auttaa häntä vastaamaan ja kirjottelemaan isälle ja hänen vaimolleensa.Pian he pyysivätkin jo meitä käymään italiassa,ja he maksaisivat matkan.

Iltasin mietimme että minkähön laista se tulee olemaan ja miten se käynti vaikuttaa markukseen ja mietimme positiivisiä ja negatiivisiä asioita. Emme voineet tietää minkälainen ihminen meitä vastassa odotti.Tottakai markuksella oli paljon myös katkeria tunteita isäänsä joka ei pitänyt yhetyttä.

Päätimme kuitenkin lähteä matkaan,sillä olisihan se ainutlaatuinen ja varmasti antoisa matka.

Pian oltiinkin jo istumassa lentokoneessa,mulla jännitys laantu heti ku päästiin kentälle,en oo koskaan aijemmin ollu lentokoneessa.Olin tosiaan jo pariviikkoa jännittänyt sitä,mutta ku siellä kentällä näki lentokoneet läheltä ja sillai ni paniikki loppu. Markus oli matkustanut kerran lentokoneella,mutta yllättäen hänelle matkat oli aivan kauheita. Mä yritin tsempata ja pitää kiinni kädestä ja ku kone heilahteli sanoin vaan että se oli ilmakuoppa vaikkei mulla mitään hajua ollutkaan.

Meillä oli vaihto berliinissä ja lento viivästyki sitte italiaan kun koneessamme oli kuulemma moottorivika.

No se ei markusta kauheesti rentouttanu varsinkaan..:s menimmekin sitte berliinin lentokentän kauppaan ja ostettiin pienet jekku pullot ja huivastiin naamariin ;D

No vihdoin ja viimein päästiin perille illalla ja siellä vastassa meitä oli iloinen pariskunta jolla oli kyltti käessä jotaki muistaakseni siinä luki että Angelo ja Piia ,että tunnistettiin ne lentokentältä.

Markuksen naama meni kyllä niin hymyks siinä vaiheessa... ;) ja MINUNKin! Mentiin siitä sitte kaikki yhessä ulos tupakille ja niillä oli skumppa pullo mukana ja posautettiin se heti sitte siinä ulkona.

Ensimmäiset minuutit meni vaan ihmetellessä ja huomasinkin heti kuinka paljon samaa näköä markuksella ja sen iskällä on.. :)

Siitä alkoi sitten tutustuminen toisiimme ja niiden asuntoon jossa meillä olis itten valmiiksi laitettu vierashuone.

Aika pian tuli siinä sitten selväks mistä markus on perinyt hulluuden ja huumorintajun :D

Siellä me sitten vietettiin sellaset 2 viikkoa. Markus opetteli siellä italiaa,mutta mä olin niin jääräpää että en halunnut oppia. Kielimuuri oli vähän ongelma koska en osaa ees paljoa englantia..

Markus toimi siis tulkkina. Ja hänen isänsä alkoi muistamaan joitakin sanoja suomesta kun me siinä höpöteltiin tottakai markuksen kanssa suomea.Mutta hänen isänsä ei osannut englantiakaan kauheasti ni heilläkin oli pieni kielimuuri tosiaan. Mutta loppu peleissä kyllähän ne jotenki toisia ymmärsi.

Siinä mä ja maken iskä. Jotenkin niin hyviä kuvia tuli otettua että huhhu.Mulla oli niin viha rakkaus suhde sen isään etttä se oli niin hauska mutta välillä sen läpät alko ärsyttämään :D

Siinä oli se ranta missä me joka päivä chillailtiin markuksen kanssa. Ne ihmiset siellä oli tosi mukavia ja kun siellä tuns tosi paljon ihmiset toisia ja tiesivät että markus on tulossa sinne niin saatiin oikeen tosi hyvää palvelua ja jotain ilmasekski:))

Nää oli meidän perus juomat mitä juotiin aina. En nyt muista noitten nimiä mutta kyllä maistu hyvälle lämpimässä auringossa ;) markuksen mahakin pääs kuvaan näköjään...

Tää herra oli niin iloinen koko ajan ja tuns olevansa osittain kotonaansa,ihmiset oli erilaisia kun suomessa. Iloisia ja avoimia ja markus on sellanen vilpertti että sopi hyvin joukkoon.

Loma meni tosiaan kaiken kaikkiaan hyvin. Koti ikävä kyllä ehti tulla myös ku siellä 2 viikkoa oli.

Markukselle se oli tosi antoisa matka tottakai kun ei tarvi enään miettiä millanen oma isä on tai mitään. Tottakai tunteet hälläkin vaihteli loman jälkeen ja tuntu että haavat vaan revittiin auki,mutta loppuen lopuksi kyllä se hänen mielestä kannattava reissu oli,ja välillä ikäväkin sinne.

Sovittiin jo että ens keväällä mennään uudestaan..tosin matkustetaan varmaan pyörällä ku en itekkää enään uskalla mennä lentokoneeseen ku oon kattonu noita lento tapaturma ohjelmia.EN suosittele.

Niin ja markuksen isä soittaa noin kerran kahessa viikossa välillä useammin ja varmistaa että kaikki on hyvin. Huomaa että markus tulee siitä aina tosi iloseks ja naama hymyilee ku naantalin aurinko:))

Semmosta.. Ens kerralla sitten jotain muuta tänne blogiin:))