Pohjalta ylös

Viimeset pari vuotta on tosiaan uitu aika syvällä.
Tosiaan niinku tossa edellisessä tekstissä sanoin että menee paremmin nyt kun koskaan :)
Mutta joo se Piia mitä mä olin ollu pari vuotta on nyt pois kokonaan.
Ihmiset piti mua ihan tyhmänä,itsekkäänä ja ajattelemattomana varsinki sellaset ketkä päivittäin mun elämässä ei ollut.

Sitä mä en kummiskaan sisimmässäni koskaan ollut. Mulla oli niin vaikea olla itteni kanssa,en osannu kerto kunnolla mikä mua vaivaa tai en osannut pukea niitä sanoiksi. Tuntu että pää oli liian täynnä asioita. Sitten ihmettelin että miksi mua ei ymmärretä kunnolla, mutta eihän kukaan voi osata täydellisesti ymmärtää eikä voi vaatia sitä muilta jos ei osaa kertoa minkälainen olo on.

Mua ahisti päivästä toiseen,tuntu että ois sellanen iso roskaläjä tossa keuhkojen päällä,pidin roolia yllä kävin jatkuvasti pämppäämässä. Sillä se ahistus helpotti hetkeks,mutta ikinä siitä ei seurannut mitään hyvää. Pystyin rentoutumaan hetkeks kaikesta kuormasta ja aina halusin olla pellit kiinni etten tajua maailman menosta mitään. 

 Se ahistus jatku ihan koko ajan aamusta iltaan,sosiaaliset pelot tuli ja jännitin joka pienintä asiaa.En osannut olla oma itteni.
Miehet vaihtu ja niitä oli jatkuvasti. Mä en ikinä halunnut antaa ittestäni sellasta halpaa kuvaa,joka ikinen kerta mä toivoin sitä että jos tuo olis nyt erilainen,ois joku joka rutistais lujaa ja sanois vaikka kauniiksi. Mutta niin kova suojakuori mulla oli että jokainen luuli että haluan ihan muuta. Mä esitin kavereille ja kaikille että oon "sen" perässä,koska en uskaltanu sanoa mitä mä oikeasti haluaisin.
Purin pahaa oloa muihin ihmisiin.No mä välissä kyllä pärjäsin ihan jotenkin ja sitten tilanne paheni kun ajauduin ihan väärän ihmisen vietäväks. Kun se päätty olin niin pohjalla,niin hukassa itteni kanssa.Aijemminkin olin mutta nyt jo niin syvällä. Uskoin kaikki mitä hän silloin minulle sano ja teki ja minä kostin niitä humalassa. Humalassa minäkin uskalsin alistaa ja näyttää että sähän et noin käyttäydy täältä kyllä saat takaisin.ihmisten on helppo sanoa että "no mikset lähtenyt pois",voi kuule
Nyt paljon vahvempana  en ikinä alistuis sillä lailla,mutta jos oot jo hukassa et osaa edes ajatella omaa parasta vaan uskot toisen muuttuvan. Oot niin heikko ja toisen vietävissä.Ja jotkut ihmiset tietävät vaan miten saa toisen alistumaan ja pysymään siinä.

No kesä meni niin että en oikeen muista kauheasti asioita. En pystynyt nukkumaan ollenkaan,kroppa kävi yli kierroksilla,haahuilin ihmisten seassa pakkelit naamalla ettei kukaan huomais kuinka hukassa olen. Yritin näyttää iloselta vaikka en tosiaankaan ollut.

Mutta sitten mitä tapahtuikaan,palasin kaverini luota pohjanmaalta.
Tulin kotiin muistan kattoneeni itteäni peiliin ja sanoin ääneen että nyt piia ihan oikeasti tää on jo niin  
Järkyttävää käytöstä että mun on pakko hakea apua. Olin jo vuosia aijemmin käyny jonkun aikaa terapiassa mutta en kokenut saavani kauheesti apua.
Rampattiin  äitin kanssa lääkärissä ja sainkin aivan ihanan terapeutin. Huomasin heti että tää nainen on ollut kauemmin alalla ja osas auttaa. Ensimmäisen 2 viikon jälkeen kun mulla oli ollut käyntejä niin huomasin pikku hiljaa että aloin kattomaan maailmaa ihan toisella tavalla. Tajusin ja aloin oppimaan, että mun täytyy puhua mun asioista kunnolla että mua autetaan. Aloin pikku hiljaa kuoriutua. Meni viikkoja ja aina vaan huomasin voivan paremmin ja samalla ihan puskan takaa löysin mun ihanan poikaystävän. Hän autto mua ja kuunteli ja huomasin että oikeasti sillä on suuri sydän.
Päätin että tässä suhteessa mä teen kaiken toisin myös itse,annan kaikkeni ittestäni mitä pystyn ja olen avoin. Se vaati multa tosi paljon mutta tässä sitä ollaan, nyt mä olen jo kihloissa. 
On ollut mahtavaa kun läheiset on tsempannu,ne oikeasti tärketä ihmiset ja sanonut suoraan kuinka hienoa että olen muuttunut. Aina kun sen kuulen mulla tulee tosi hyvä olo. :)
Äitille erityinen kiitos siitä että on jaksanut ja yrittänyt auttaa ja kauheasti tsempata!!Mä omistan maailman parhaan äitin ja oon siitä niin kiitollinen<3
Sitten vielä mulle tärkeä biisi.
Pave maijanen-elämän nälkä

Ja jokaiselle joka tarpoo tällä hetkellä suossa,ole rohkea ja  hae apua.sitä varten on terapeutit. 
Seuraavan kerran lisäilen tänne kuvia ja kirjotan jotain niin "ei henkevää" ;)

Elämää ei sen enempää..

Päätin aloittaa kirjottamaan blogia. Lähinnä itteäni varten,näitä on sitten varmasti kiva lukea vuosien päästä.Ja tokikin että muut voi lukea mitä mun päässä liikkuu milläkin hetkellä.
Oon yrittäny kirjottaa päiväkirjaa ihan vihkoseen,mutta ei sitä ikinä oo jaksanu kauaa. 
Tänään mä ajattelin kertoa miten mun elämä meneee vai meneekö se ollenkaan. 
Elikkäs joo vaikka elämä on potkinu välillä vähän liikaakin päähän niin tässä sitä ollaan:)
Oikeastaan tällä hetkellä mulla on kaikki perusasiat kunnossa,sain työpaikan ja hoidan nyt cp-vammaista naista. Mä asun mun poikaystävän oikeen kotona missä asuu myös sen äiti ja veli.
Meidän asuminen luonnistuu hyvin mitä nyt pikku kränää silloin tällöin jonka ymmärtää kun 4 aikuista majailee saman katon alla. Mutta mullon niin paras anoppi ja täällä on kaikenkaikkiaan hyvä ja sellanen olo että musta on aina tykätty ja meillä synkkaa huumorit kohilleen yhessä. Joka tekee myös arjesta lepposempaa. Yritetään poikaystäväni eli Angelon kanssa kylläkin ettiä koko aika yhteistä asuntoa,kaipaa sitä välillä omaa rauhaakin tai yhteistä rauhaa.:)
Mun mielestä oon kasvanu viimeisen vuoden aikana henkisesti tosi paljon ja mä arvostan pieniä asioita kauheasti enemmän mitä ennen. Nykyään mä oon aika positiivinen ja en anna pienien murheiden masentaa. Mä rakastan kaikkia mun läheisiä ja osaan nykyään näyttääkkin sen aika hyvin. Ja mä usein mitetin sitä kuinka ihania ihmisiä mulla on ympärillä. Eihän tästä elämästä osaa ku enään nauttia.Äitiäkin voi pusutella välillä poskelle ja osaan puhua kaikista mun asioista aika suoraan. No mutta joo onhan mullakin huonoja päiviä niinku meillä jokaisella,mutta en vaivu enään siihen vaan nousen rivakasti ylös. Mutta joo ei tällä kertaa sen enempää, seuraavan kerran voin enemmän avata asiaa että miten mä päätin muuttaa itseäni ja näyttää hyvät puolet ihmisille itestäni :))Ennen se oli aika helvatun vaikeaa!