Elämää ei sen enempää..

Päätin aloittaa kirjottamaan blogia. Lähinnä itteäni varten,näitä on sitten varmasti kiva lukea vuosien päästä.Ja tokikin että muut voi lukea mitä mun päässä liikkuu milläkin hetkellä.
Oon yrittäny kirjottaa päiväkirjaa ihan vihkoseen,mutta ei sitä ikinä oo jaksanu kauaa. 
Tänään mä ajattelin kertoa miten mun elämä meneee vai meneekö se ollenkaan. 
Elikkäs joo vaikka elämä on potkinu välillä vähän liikaakin päähän niin tässä sitä ollaan:)
Oikeastaan tällä hetkellä mulla on kaikki perusasiat kunnossa,sain työpaikan ja hoidan nyt cp-vammaista naista. Mä asun mun poikaystävän oikeen kotona missä asuu myös sen äiti ja veli.
Meidän asuminen luonnistuu hyvin mitä nyt pikku kränää silloin tällöin jonka ymmärtää kun 4 aikuista majailee saman katon alla. Mutta mullon niin paras anoppi ja täällä on kaikenkaikkiaan hyvä ja sellanen olo että musta on aina tykätty ja meillä synkkaa huumorit kohilleen yhessä. Joka tekee myös arjesta lepposempaa. Yritetään poikaystäväni eli Angelon kanssa kylläkin ettiä koko aika yhteistä asuntoa,kaipaa sitä välillä omaa rauhaakin tai yhteistä rauhaa.:)
Mun mielestä oon kasvanu viimeisen vuoden aikana henkisesti tosi paljon ja mä arvostan pieniä asioita kauheasti enemmän mitä ennen. Nykyään mä oon aika positiivinen ja en anna pienien murheiden masentaa. Mä rakastan kaikkia mun läheisiä ja osaan nykyään näyttääkkin sen aika hyvin. Ja mä usein mitetin sitä kuinka ihania ihmisiä mulla on ympärillä. Eihän tästä elämästä osaa ku enään nauttia.Äitiäkin voi pusutella välillä poskelle ja osaan puhua kaikista mun asioista aika suoraan. No mutta joo onhan mullakin huonoja päiviä niinku meillä jokaisella,mutta en vaivu enään siihen vaan nousen rivakasti ylös. Mutta joo ei tällä kertaa sen enempää, seuraavan kerran voin enemmän avata asiaa että miten mä päätin muuttaa itseäni ja näyttää hyvät puolet ihmisille itestäni :))Ennen se oli aika helvatun vaikeaa!